22-Pistepirkko - Lime Green Delorean

22-Pistepirkko-yhtyeellä on aina ollut minuun hyvin syvä henkilökohtainen suhde. Jo Jyrkiä pikkupoikana tuijotellessani yhtye vetosi syvälle jonnekin ja vähän kasvettuani Pirkot ja heidän oma, kotikutoinen, mutta aina omalaatuinen ja tuore musiikki putosi aina vain enemmän. Utajärveläislähtöiset, nyt jo kepeästi keski-ikäiset kaverit julkaisivatkin menneellä viikolla kolmen vuoden tauon jälkeen uuden, Lime Green Delorean-nimeä kantavan levyn, enkä ollut pysyä housuissani sitä odotellessani.

Tiedättehän, kun aina puhutaan musiikista, jota kuunnellessa tuntee olevansa kotona? Pistepirkot ja useammat kappaleet ja albumit heidän tuotannostaan merkitsevät minulle tuota kotonaolemista. Ei välttämättä aina kotonaolemista, mutta ainakin vanhan hyvän ystävän kanssa olemista. Silloin ei tarvitse ajatella. Voi vain olla ja kuunnella, sillä muu sujuu itsestään. Lime Green Delorean ei tee poikkeusta säännössä. Levystä kuultaa läpi pistepirkkojen tuttu soundi, mutta fressiyttä uudesta tuotannosta löytyy ja erityisesti single Ufo Girl on erittäinkin mainio kipale, joka ei tosin suuremmin erotu muuten niin tasaisen mainiolta lätyltä.  Hankkikaa tämä.

 Kuva: googleimages

Jenny Wilson - Hardships

 
Lainasin kirjastosta muutama viikko sitten tuon yllämainitun Jenny Wilsonin levyn ja ihastuin siihen niin syvästi, ettei tainneet muut lainailut kuunteluun ehtiäkään, kun piti luupata Hardships-albumi puhki. Jenny Wilson on siis ruotsalainen, persoonallisen svengin omaava naislaulajatar. Kaikkien länsinaapurin naislaulajattarien joukosta Wilson on mulle ainakin vähän popimman puolen suosikki, vaikkakin lykkelit, annaternheimit ja robynit ovat niittäneet suosiota rutkasti myös minun soitossani.

Hardships on albumina helkkarin kiinteä ja kiinnostava paketti, josta löytyy tietenkin loistavalle lätylle tyypillinen hitti Like A Fading Rainbow-raidan muodossa, mutta levy on kyllä paljon muutakin kuin tuo kyseinen kappale. Hardshipsin levyn tahtiin jaksaa hyppiä ja tanssia sekä muuten vain fiilistellä vaikka se grogilasi kädessä. Iloa ja energiaa, muttei pastissiin asti vietynä.

 

PS! Wilsonilta on ilmestynyt ihan näinä päivinä uusi levy, Blazing, jolta on julkaistu jo yksi single, mielenkiintoinen coverointi Bob Marleyn kappaleesta Work. Odotukset ovat tuotakin levyä kohtaan korkealla, että onko se todella niin blazing kuin jo odotetaan.

Kuva: googleimages

Wild Nothing - Gemini

Wild Nothing -yhtyeen esikoisalbumi Gemini on pienoiskoossa, mitä indiepop oli vuonna 2010. Kasaria - häivähdyksiä The Curesta, New Orderista ja The Smithsistä nasevasti yhdistettynä tähän päivään ja hetkeen.

Muunmuassa Pitchfork Median kehuma Gemini liittää itsensä albumina samaan kontekstiin kahden viime vuoden kenties arvostetuimman indie-levyn, Arcade Firen The Suburbsin sekä Wolf Paraden Expo 86:n kanssa. Keskeisinä teemoina on tietynlainen paluu menneisyyteen, sitä arvostaen, joka tuottaa tietynlaista haamumaista fiilistä, kun musiikista samaan aikaan paistaa hyvinkin reipas ja tuore ote. Levynä Gemini kestää hyvin kuuntelua uudeksi levyksi ja siitä löytyy hittien, kuten Live In Dreams -ja Chinatown-kappaleiden lisäksi myös kokeellisia raitoja esimerkiksi Bored Games-kappaleen muodossa. Tämä on juuri sellaista musiikkia, jota voi kuvitella suu virneellä kuuntelevansa, kun pyöräilee toukokuisen auringon kajossa.



Kuva: googleimages